Uutiset

Vantaa-Seura on huolestunut Vantaan vanhojen ostoskeskusten kohtalosta. Olemme vedonneet 8.4.2019 Vantaan päättäjiin sekä lehdistöön alla olevalla kannanotolla. Vetoomuksemme on erittäin ajankohtainen erityisesti Kuohukujan ostarin suojelun suhteen.

VETOOMUS VANTAAN VANHOJEN OSTOSKESKUSTEN PUOLESTA
Ostoskeskukset ovat oman aikansa arkkitehtuurin ilmentymiä ja lähiöidentiteetin keskuksia. Vantaan vanhoja ostoskeskuksia on purettu, ja kaupungin kasvaessa jäljellä olevien kohtalo on vaakalaudalla. Vantaa-Seura pitää tärkeänä, että Vantaan kaupunki tunnustaa ostoskeksiin liittyvät arvot ja huolehtii kaupunkikuvan historiallisen kerroksellisuuden säilymisestä. Vantaalla on useita ostoskeskuksia, joiden suojelu olisi kulttuurihistorian ja arkkitehtuurin kannalta perusteltua.

Suojelua puoltaa myös Vantaan kaupungin 2015 hyväksymä arkkitehtuuriohjelma, jonka lähtökohtina ovat arkkitehtuurin ja rakennusperinnön arvostaminen sekä kerroksellisen, tiiviin ja läheisen kaupunkikuvan luominen. Ohjelman tavoitteena on muuttaa kauppakeskukset kaupunkikeskuksiksi ja varmistaa niiden korkeatasoinen arkkitehtuuri.

Ohjelmassa korostetaan myös paikalliskeskusten omaa persoonallisuutta ja tunnistettavuutta. Lisäksi uudemmat paikalliskeskukset ovat osa rakennettua kulttuuriympäristöä, jota tulee hoitaa ja joka luo identiteettiä ja merkitystä suhteessa uuteen.

Vantaalla on useita ostoskeskuksia, joiden suojelu olisi kulttuurihistorian ja arkkitehtuurin kannalta perusteltua. Tällaisia ovat Kuohukujan ja Kuulakujan ostoskeskukset, Myyrinpuhos sekä Korson (etenkin Korsontie 7), Kaivokselan, Hiekkaharjun, Mikkolan, Koivutorin ja Rajatorpan ostoskeskukset. Mikäli täyttä suojelua ei pystytä toteuttamaan, olisi perusteltua sisällyttää vanhoja osia uudistettuun keskukseen.

Toistaiseksi suojeltuja ostoskeskuksia ei ole Vantaalla lainkaan. Asiaa ei ole nähty kiinnostavana, ja rakennuksiin on tehty arvoa alentavia muutostöitä tai niiden on annettu päästä niin huonoon kuntoon, että suojelun edellytykset ovat heikentyneet.

Helsingissä tilanne on parempi. Helsingin kaupunginvaltuusto on suojellut asemakaavamääräyksillä kolme ostoskeskusta: Munkkivuoren sekä arkkitehtonisesti arvokkaimmat osat Roihuvuoren ja Pihlajamäen ostoskeskuksista. Lisäksi legendaarisen Puotinharjun Puhoksen suojelumerkintä on myötätuulessa.

Vantaan ostarit syntyivät pääosin 1960-luvulla, jolloin Helsingin maalaiskunta otti askeleita maataloudesta kohti kaupungistumista. Kun muuttopaine alkoi vaatia asuntokannan lisäämistä, eivät kunnan veronmaksajien varat olisi riittäneet maan hankintaan, kunnallistekniikan toteuttamiseen sekä yhteistilojen ja asuntojen rakentamiseen. Avuksi kehitettiin aluerakentamissopimusjärjestelmä, jossa rakennusoikeutta saanut perusrakentaja toteutti ja luovutti kaupungille kaiken alueeseen liittyvän infrastruktuurin.

Aluerakentamisen kautta toteutuneen kaupunginosan henkinen ja usein myös arkkitehtoninen keskipiste on ostoskeskus, ostari. Ostoskeskus on alueelle voimakkaasti identiteettiä luova rakennus. Ostari sitoo asukkaat kotikaupunkinsa ja oman elämänsä historiaan sisältyneeseen rakennemuutokseen, ja toimii siten elinympäristössämme tapahtuneiden muutosten ilmentymänä.

Ostoskeskus liittyy lähes jokaisen Vantaalla syntyneen tai tänne vuosia sitten muuttaneen elämään ja muistoihin. Lapsuuden karkkipäivät, nuoruuden hengailu ostarilla ja ruuhkavuosien kiireiset ostoskäynnit ovat asioita, joihin liittyy monta hetkeä elettyä elämää.

Vantaa-Seura pitää tärkeänä, että Vantaan kaupunki tunnustaa ostoskeskuksiin liittyvät arkkitehtoniset ja kulttuuriarvot. Kaupungin tulisi hyväksymiensä periaatteiden mukaisesti tunnustaa ostoskeskusten arvo osana historiallisesti kerrostunutta, rakennettua kulttuuriympäristöä ja kaupungin identiteettiä. Oman aikamme rakennushistoria häviää helposti, jos sen säilymisestä ei huolehdita. Siksi päätöksentekijöiltä vaaditaan kaupungin kulttuuriperinnön vaalimiseen johdonmukaisuutta ja selkeitä päätöksiä.